Ei syytä huoleen kun sotemaku kaatuu

Maakunta- ja sote –uudistuksen vaiheita on seurattu nyt lähes kokonainen hallituskausi. Käänteitä on ollut suuntaan ja toiseen – uudistus on liikkunut askeleen eteen, kaksi taakse, kolme askelta sivulle ja neljä päin metsää. Milloin missäkin järjestyksessä.

Ymmärrettävää on, että suomalaiset ovat tässä vaiheessa saagaa hyvin hämmentyneitä. Syytä suurempaan huoleen ei kuitenkaan ole. Maakunta- ja sote –uudistuksen kaatuminen ei ole katastrofi, eikä uudistuksen kariutumisesta seuraa suomalaisille mitään pahaa.

Vaikka meille on nyt neljä vuotta toista uskoteltu, suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut ovat, kaikkine ongelmineen ja haasteineenkin, mainettaan parempia. Kansainvälisestikin vertaillen toimiva ja kustannustehokas terveydenhuoltojärjestelmämme jatkaa lähitulevaisuudessa toimintaansa kuten tähänkin asti. Uudistuksen kariutuminen ei vaikuta palveluiden laatuun tai saatavuuteen eikä lisää eriarvoisuutta ja terveyseroja. Eipä olisi uudistus toteutuessaankaan näitä haasteita ratkaissut tai tilannetta parantanut. Monien asiantuntijoiden mukaan tilanne olisi päinvastoin heikentynyt nykyisestä.

Selvää kuitenkin on, että sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden kehittämistä on jatkettava. Vaikka muun muassa digitalisaatio auttaa meitä suoriutumaan monesta asiasta jatkuvasti entistä paremmin, järjestelmässämme on myös korjattavaa ja parannettavaa, kuten viime viikkojen uutiset ovat osoittaneet. Edelleen - maakuntahallintoa rakentamalla ongelmat eivät olisi ratkenneet.

Viisautta olisi seuraavassa vaiheessa palata uudistuksen perimmäisten tavoitteiden äärelle: sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämiseen. Tässä työssä on mahdollista hyödyntää myös kuluvalla hallituskaudella tehtyä valmistelutyötä.

Minulta on monesti kysytty, mihin salattuun tietoon jo toista vuotta jatkunut ennustukseni ”makusoten kaatumisesta” oikein perustuu. Vastaus on yksinkertainen. MonimutkaIsessa ja yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa jättimäiset uudistukset eivät enää toimi. Massiivisten lukuisia eri tavoitteita ja intressejä sekoittavien revoluutioiden sijaan on pystyttävä evoluutioon – samaan suuntaan vievien pienempien oikeiden päätösten ja tekojen sarjaan, joiden lopputuloksena aitoihin ongelmiin puututaan tehokkaasti ja täsmällisesti. Korjataan siis  vain se, mikä korjaamista vaatii.

Toki olen koko ajan ajatellut niinkin, ettei mikään eduskunta lopulta hyväksy esitystä, joka ei täyttäisi mitään alkuperäisistä tavoitteistaan ja sotkisi kaupan päälle vielä paljon muuta.

Monessa kaupungissa, kunnassa ja maakunnassa on tehty vuosien saatossa paljon työtä sote-palveluiden kehittämiseksi, joten lähtöruutuun ei tarvitse palata. Tuleva hallitus on viisas, mikäli se keskittyy aitoihin ongelmiin ja uudistaa sotepalvelujärjestelmäämme vaiheittain ja alueelliset tarpeet sekä tehty kehittämistyö huomioiden.

Kaupungistuvassa maailmassa yhteiskunnalliset ongelmat
ratkaistaan ja palveluita kehitetään parhaiten niin lähellä ihmistä kuin
mahdollista. Parhaat ja asiakaslähtöiset ratkaisut löytyvät olemassa olevaa
järjestelmää kehittämällä. Maanlaajuiset, yhdenmukaiset ja valtiojohtoiset
ratkaisut eivät muutoinkaan enää palvele sellaisen Suomen menestystä, jossa
toimintaympäristöt maan sisällä eriytyvät kiihtyvää vauhtia.