Avoin kirje Malmin lentokentän ystäville

Hyvät Malmin lentokentän ystävät,

Olette sinnikästä väkeä. Olette jaksaneet taistella teille tärkeän asian puolesta jo vuosikymmeniä. Olette tehneet sen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Olette tehneet sen siitä huolimatta, että niin maan hallitus kuin Helsingin kaupunginvaltuusto on useaan kertaan päättänyt kantanne vastaisesti. Ette ole periksiantavaa sorttia. Vaikka osa teistäkin on lobbauksessaan syyllistynyt erilaisiin ylilyönteihin, kuten aina tällaisissa hankkeissa, olette pääosin ajaneet asiaanne ammattimaisesti ja asiantuntevasti. Nostan teille hattua!

Olen Pohjois-Helsingin poikana ja ilmailun kasvuun uskovana suhtautunut Malmin kenttään suurella sympatialla. Minulle olisi aikanaan hyvin sopinut, että se säilyy ilmailutoiminnassa. Jossakin vaiheessa asiat etenevät kuitenkin pisteeseen, josta on vaikea enää ottaa taka-askelia.

Tiedän, että alueeseen liittyy monia arvoja ilmailullisista ulottuvuuksista kulttuuri- ja rakennushistoriallisiin kysymyksiin ja luontoarvoihin. Keskeisin näistä lienee kuitenkin kysymys ns. kakkos- ja/tai siviili-ilmailukentän tarpeellisuudesta Helsingin seudulla.

Malmin kenttäkiistan moderni historia alkaa viimeistään vuodesta 2000. Silloin maan hallitus sitoutui luopumaan kentästä nopeutetusti, ennen vuonna 2035 päättyvää maanvuokrasopimusta. Valtio, joka on maassa ainoa ilmailuviranomainen, katsoi että kasvavan pk-seudun asuntotuotantointressi on valtion ilmailuintressiä suurempi. Helsinki on aina lojaali valtion merkittäville intresseille. Jos valtiovalta olisi nähnyt asian toisin, kaupunki olisi hyvin todennäköisesti sen hyväksynyt, vaikka olisi saattanut eri mieltä ollakin.

Helsingillä oli kaikki syy luottaa tähän valtion arvioon ja se ryhtyikin pikku hiljaa kaavoittamaan aluetta. Nurmijärvi-ilmiön ollessa vahvimmillaan tarve laajempaan pientalorakentamiseen sopivalle alueelle kasvoi, mutta Sipoon länsiosien liitoksen ja vähenevän kehyskuntainnostuksen myötä Malmin strateginen merkitys taas hieman laski. Sipoolta saatujen maiden Natura-haasteet ja jatkuva kaupungistuminen ovat sitä taas lisänneet.

Kaupunki kasvaa koko ajan. Kaavoitus vie aikansa. Kaupungilla tulisi olla koko ajan ”varastossa” iso määrä kaavareserviä, jotta se edes jotenkin voisi omin toimin vaikuttaa seudun asuntotilanteen helpottamiseen. Asuntotuotanto kuuluu kaupungin perustehtäviin, ilmailutoiminta ei, oikein tai väärin.

Alueen asuntopoliittinen merkitys ei ole vähäinen. Malmin lentokenttä on uuden valtuustossa laajalla enemmistöllä hyväksytyn yleiskaavan merkittävin uusi rakentamisalue. Aluetta suunnitellaan noin 25.000 asukkaalle. Kerrosalatavoite on 1,2 miljoonaa kerrosneliömetriä, josta 100.000 on toimitilarakentamiselle ja palveluille. Alue tulee asukasluvultaan olemaan suurempi kuin koko Heinola tai Mäntsälä.

Valtion kiinnostus Malmin kenttään hiipui asteittain. Finavia lopetti kentän kehittämisen jo aikaa sitten. Asteittain Malmilla operoineet alkoivat siirtää toimintojaan pois. Hallitukset  tulivat ja menivät. Kaupunki jatkoi kaavoitustyötään. Asiaa on käsitelty kaupunginvaltuustossa lukuisia kertoja.

Vuonna 2014 koettiin yksi merkkipaalu, kun valtion kehyspäätöksessä linjattiin, että ”asuntorakentamisen  edellytysten parantamiseksi Helsingin seudulla valtio vetäytyy toimintoineen Helsinki-Malmin lentoasemalta siten, että alue on mahdollista ottaa asuntokäyttöön viimeistään 2020-luvun alussa.”  Kaupunki on sen jälkeen ostanut lentokenttäalueen loput kiinteistöt Finavialta ja Finavia on luopunut käyttöoikeudestaan maa-alueisiin. Valtiolla ei ole enää alueella toimintoja.

On monelle taholle häpeäksi, ettei metropolialueelta ole löytynyt korvaavaa kenttäaluetta kohta 20 vuoden prosessista huolimatta. Lienee niin, ettei kukaan ole tosissaan ajanut sen etsimistä, ei myöskään valtion ilmailuviranomainen, jolle asia lähinnä kuuluu. Toiseksi osa Malmia puolustavista tahoistakin on vastustanut näitä pyrkimyksiä. Jos tavoitteena on turvata toiminta juuri Malmilla, tämä on loogista. Jos pyrkimyksenä on itse ilmailutoiminnan jatkumisen mahdollistaminen, lobbaajat ovat tehneet asialleen karhunpalveluksen.

En voi väittää olevani sataprosenttisen varma siitä, että aikanaan tehdyt ja nyt toteutukseen etenevät päätökset ovat oikeita. Olen nyt kuitenkin pyrkimässä tehtävään, jossa pään pensaaseen pistämisen sijasta kaivataan johtajuutta. Pormestarin tulee puolustaa Helsinkiä aina ja kaikkialla ja edistää sen valtuuston tekemiä linjauksia riippumatta siitä, mitä mieltä niistä mahdollisesti itse alun perin on ollut. Pormestarin tehtävä on nousta puoluepolitiikan yläpuolelle, olla kaikkien helsinkiläisten palveluksessa. On myös selvää, että kaikkien tulee kunnioittaa tehtyjä oikeudellisia sopimuksia.

On hyvin vaikea nähdä, että Malmi voisi enää, kaiken jo päätetyn jälkeen, säilyä ilmailukäytössä. Jotta tämä olisi edes teoriassa mahdollista, monen vaikeasti toteutuvan ehdon tulisi täyttyä. Ensinnäkin valtion pitää löytää samanarvoinen maa-alue, johon se Malmin vaihtaisi. Maa-alueen pitää luonnollisesti olla Helsingin alueella ja merkittävään asuntotuotantoon sovelias, jotta siitä olisi kaupungille hyötyä. Vaihtoehtoja ei juuri ole ja harvat mieleen tulevat alueet, kuten Santahamina, ovat monesta syystä valtionkin kannalta mahdottomia vaihtokohteita. Toiseksi pitäisi löytää uskottava taho, jolla olisi riittävästi osaamista ja taloudellisia rahkeita, ja joka sitoutuisi kentän pitkäaikaiseen kehittämiseen. Finavia ei tähän selvästikään ole halukas ja riittävän uskottavaa yksityistä vaihtoehtoa on vaikea nähdä löytyvän.

Mahdotonta ei olekaan, sanovat pohjalaiset, toki omalla murteellaan hieman toisin ääntäen. Vaikeuskerrointa on kuitenkin todella paljon, eikä katteettomien odotusarvojen luominen ole vastuullista. On realismia todeta, että asiassa tullaan etenemään sitä polkua, jota kohta 20 vuotta on johdonmukaisesti kuljettu. Jos joku riittävän korkea valtiovallan edustaja riittävän vakavissaan asiasta haluaa keskustella, olen kuitenkin siihen mahdollisena tulevana pormestarina tietenkin aina valmis.